oon sellanen ihminen joka ei miellellään näytä tunteita tiukkoina hetkinä.
Kiusaajat on sen varmaan huomannutkin.
Ala-asteella haukuttiin,hakattiin,takki löytyi vessanpöntöstä, kengät piilotettiin niin talvella että jouduin kävelemään sukkasiltaan kotiin....
Silloin kun tapahtumat tapahtui en itkenyt en kyyneltäkään.
Pikemminkin vain mietin että miksi minä olen se syrjitty ja kiusatty ihminen.
Vaikka ala-asteella olin tasan samanlainen kun kaikkai muut.....
Luokkatovereitteni takia sairastuin ja jouduin sen takia käymään usein terkkarilla ja minua kiusattiin jopa siiitä....
No seiskaluokalla kiusaus loppui ja olin jo onnellinen että minut oltiin otettu
mukaan jengiin. Jopa ne jotka olivat kiusanneet minua hyväksyi minut vaikka
olin seiskalla niin paljon erinäköinen kuin muut koulussa. Olin tyytyväinen ja onnellinen nii kauan kunnes muutimme ja vaihdoin koulua...
Kasiluokalla kuvittelin että jes uusi koulu uudet ihmiset varmasti saisin paljon kavereita.
Mutta toisin kävi....kiusaaminen alkoi taas ja se jatkui ysille asti olin aivan romahdus pisteessä. En halunnut mennä kouluun silti en lintsannut yritin olla välittämättä ja olla rauhassa.
Onneksi ysillä sain sentään muutaman kaverin että jaksoin olla sielä...
Se että olin sellaisen näkönen että tunnisti toisesta päästä koulua minut ei ole syy ettenkö olisi mukava tai kiva.
Ysin jälkeen menin Ammattistartille tutustumaan eri ammateihin mikä kiinnostaisi koska ysillä en vielä tiennyt. No ajattelin että jes nyt kiusaaminen loppuu kun pääsen tavallaan ammattikoulun puolelle. Mutta ihmettelen sieläkin se jatkui. Mutta onneksi minulla oli sielä muuta kaveri jottein kanssa yritimme parhaimman mukaa opiskella ja kestää sitä kiusausta. Sitä oli myös Facebookissa siinä vaiheessa mietin että kuinka säälittäväää. Niin säälittäviä ihmisiä että facebookissa haukkuu opettejaa ja muita luokkalaisia.....
Näin jälkeen päin kun ajatteleee kaikkea tätä ja miettii että miksi minä olen ollut se koulukiusattu ilman syytä en ole tehnyt mitään muille. Kaikki tämän takia minulla on suunnaton itseviha ja huono itseluottamus.
Ja saanut aikaaa sen että olen heikko. Ennen ei mikään saanut minua itkemään koska en halunnut näyttää että olisin heikko vaikka olisin ollut miljoonina sirpaleina sisältä. Sentakia nykyään tietyt sanat tai lauseet saavat minut heti itkemään. Enään en vain pysty esittään että kaikki olisi hyvin monen vuoden jälkeen minullakin mitta on tullut täyteen.....
Nyt vain toivon että kaikki paska olisi käyty läpi että voisin vain keskittyä siihen että olen onnellinen eikä kukaan yrittäisi viedä sitä minulta pois.
Tiedän että tuola jossain on se ihminen joka tälläkin hetkellä miettii että miten saisi pilattua minun elämän ja pilattua minun ja minun poikaystäväni suhteen......
tiedän monen päivän yksinäisyys ei sovi minulle kaikki paska tulee silloin mieleen isona vyörynä.
tiedän jo valmiiksi että ketään ei luetätä tai edes kiinnosta mutta kirjotinpa silti ittelleni tule parempi olla :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti